Työntekijöille ladataan ylhäältäpäin tehtäviä ja muutoksia yksi toisensa perään ilman, että esimerkiksi hoivatyön käytännössä tekevät ihmiset ovat saaneet vaikuttaa kehityksen tai muutoksen suuntaan.
Terveyskeskuksista, sosiaalitoimistoista ja laitoksista täytyy tehdä mukavia ja houkuttelevia työpaikkoja, joissa työntekijät voivat hyvin!
Kunnan työntekijät voivat olla ylpeitä siitä, että työskentelevät yhteisen hyvän eteen, tekevät hyvinvointia kaikille kuntalaisille. Ja siksi työnantajan tulee heitä arvostaa, teoillakin.
Tampereen kaupungilla on vakituisessa työsuhteessa noin 16 000 työntekijää eli kaupunki on edelleen alueen suurin työnantaja. Oma työkokemukseni on sosiaalialan tehtävistä niin lastensuojelussa, maahanmuuttajatyössä kuin nykyisissä kehittämistehtävissä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn parissa.
Tampereen kaupunki on ollut pari vuotta myllerryksessä tilaaja-tuottaja – malliin siirryttäessä ja organisaation järjestäytyessä uudelleen. Samanaikaisesti joitakin vanhoja toimintoja on lakkautettu ja uusia perustettu.
Tampereen kaupungin henkilöstöstrategiassa ”Hyvää tyätä nääs” todetaan, että kaupunki on hyvä, monien mahdollisuuksien työnantaja ja että motivoitunut henkilöstö tuottaa ja järjestää kaupunkilaisille laadukkaita palveluja. Tampereen kaupunki on laatinut myös yhdenvertaisuussuunnitelman, joka ainakin paperilla takaa kaikkien täysvertaisuuden osallisuuden ja mahdollisuuden kunnan työntekijöinä. Niinpä. Mitäpä kuuluu henkilöstölle ja kuinka nämä lauseet todentuvat käytännössä?
Kunnan työtehtävät ovat usein sosiaali- ja terveyspuolella niitä rankimpia ja muutokset tuovat lisäpaineita työhön. Monissa toimipisteissä tätä ei ole huomioitu, työntekijöille on ylhäältäpäin ladattu tehtäviä ja muutoksia yksi toisensa perään ilman, että esimerkiksi hoivatyön käytännössä tekevät ihmiset ovat saaneet vaikuttaa kehityksen/muutoksen suuntaan. Lastensuojelutöissä, jossa on jo vuosia kamppailtu riittämättömien resurssien kanssa, muutos ei ole kohentanut työoloja. Pienet huostaan otetut lapset asuvat edelleen laitoksissa pitkiäkin aikoja ja perheiden kuntouttava toiminta on lakkautettu riittämättömien hoitopaikkojen vuoksi. Eritysammattitaidon omaavien työntekijöiden mielipiteet ovat olleet toissijainen, jollei viimesijainen asia, muutoksia toteutettaessa laatikkoleikkinä paperilla.
Palkkataso ei kaupungin töissä ole kilpailukykyinen; sosiaali- ja terveyspuolen palkat ovat lähes minimitasoilla, samoin kulttuuripuolella esimerkiksi kirjastoissa työskentelevät saavat käsittämättömän pientä palkkaa koulutustasoonsa nähden. Kuitenkin kaikki kunnat, ja Tampere mitä suurimmassa määrin, ovat suurten ikäluokkien työpaikkoja. Nuo ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, ansaitulle, muutaman lähivuoden aikana. Tampereellakin eläkkeelle lähivuosina on lähdössä jopa kolmannes työntekijöistä. Mistä ihmeestä näille pitkän työuran tehneille ihmisille löytyy korvaajia, vastuunottajia? Yksityispuolella tilanne on ymmärretty paremmin ja uudet työntekijät työskentelevät rinnan eläkkeelle jäävien kanssa muutaman kuukaudenkin ajan, jotta niin kutsuttu hiljainen tieto saadaan siirtymään uusille työntekijöille ja jäämään firmaan. Entä kaupunki? Onko kukaan kuullut vastaavasta menettelystä? Minä en. Kaupungilla vaikuttaa olevan vallalla hieman omahyväinen ja itseriittoinen ajatus siitä, että tulijoita riittää. Se pitää varmasti paikkansa, ainakin hetkellisesti, mutta kuinka uudet työntekijät saadaan sitoutumaan työhönsä, jos palkka ei houkuttele eivätkä työntekijät koe tulevansa kuulluiksi? Tällä tavoin luodaan välinpitämätöntä ja piittaamatonta työkulttuuria.
Minun mielestäni kunnan työntekijöiden pitäisi pystyä olemaan ylpeitä siitä, että työskentelevät kaikkien yhteisen edun eteen, tekevät hyvinvointia kaikille kuntalaisille. Terveyskeskuksista ja sosiaalitoimistoista täytyy tehdä mukavia ja houkuttelevia työpaikkoja, joissa työntekijät voivat hyvin. Tällä hetkellä näin ei ole. Eivätkä nämä palvelut hoidu yksityisin voimin – sitä ei haluta eivätkä yksityiset resurssit riitä siihen, eivätkä ne varmasti tule halvemmaksi meille kaikille.