Väkivaltaa torjutaan parhaiten sitä ennaltaehkäisemällä.
Uhrien lisäksi tekijöitä täytyy auttaa: väkivaltaisesta käyttäytymisestä on mahdollista vapautua ja oppia pois. Tällaista työtä tulisi kaupungin tukea ja kehittää.
Kun kaupungin työntekijä kohtaa työssään lähisuhdeväkivallan tekijän tai kokijan, hänen tulisi tietää, miten toimia heidän auttamiseksi tai miten saattaa heidät hoidon piiriin.
Kaupungilla tulee olla palveluksessaan henkilö tai henkilöitä, joiden tehtävänä on ennaltaehkäistä lähisuhde- ja perheväkivaltaa.
Tampereella menee hyvin: kaupunkimme on yksi halutuimmista asuinpaikoista Suomessa, väkiluku kasvaa, kaupunki laajenee eivätkä väkivaltatilastotkaan ole järkyttäviä. Kuitenkin kotihälytyksiä arvioidaan tänä vuonna olleen enemmän kuin viime vuonna: niitä tehdään noin 2,5 joka vuorokausi. Vuodessa tämä tarkoittaa lähes yhdeksääsataa hälytystä poliisille, ja näissä hälytyksissä on oletuksena perhe- tai lähisuhde väkivalta. Väkimäärän kasvaessa myös niiden joukko, joilla ei mene aina hyvin, kasvaa. Sosiaalinen syrjäytyminen tuo mukanaan väkivallan kasvun. Huostaan otettujen lasten määrä on lisääntynyt ja lastensuojelulaitokset ovat jatkuvasti ylipaikoilla, perhehoitoa ei riitä kaikille pienille lapsille. Tampereelta on myös jouduttu lakkauttamaan perheiden kuntoutuspaikat, joihin lapsiperheet ovat voineet hakeutua silloin, kun tuntuu, että yksin ei enää pärjätä. Myös jonot lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ovat kuukausien mittaisia. Ennaltaehkäisy on avainsana väkivallan torjumisessa: ihmisten täytyy saada apua ennen kuin tilanteet ryöstäytyvät väkivaltaisiksi.
Lähisuhde- ja perheväkivalta ovat pääosin piilossa. Kotihälytykset eivät kerro väkivallan määrää: poliisi on paikalla vain silloin, kun tilanne on kärjistynyt hallitsemattomaksi ja usein joku ulkopuolinen hälyttää avun paikalle. Eikä väkivalta ole vain fyysistä: henkinen ja taloudellinen väkivalta ei välttämättä näy eikä kuulu ulospäin. Väkivalta kohdistuu miehiin kadulla, siellä nakkikioskin jonossa ja naisiin kotona, turvallisimmassa paikassa maan päällä. Väkivallan tekijä on 85% tapauksista mies, nainen ja lapset ovat väkivallan kokijoita, tai uhreja..Koko palvelujärjestelmämme on suunnattu väkivallan uhrien auttamiseen. Katse tulisikin kääntää myös tekijöihin.Tampereella esimerkiksi Setlementti Naapurin perheväkivaltaklinikka tekee poikkeuksen: siellä tehdään töitä tekijöiden auttamiseksi. Tällaisen toiminnan pitäisi olla kaupungin selkeästi tukemaa ja normaali hoitokäytäntö.
Naisten kokema väkivalta on Suomessa yli kaksi kertaa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Miksi? Mikä aiheuttaa suomalaisessa kulttuurissa lähisuhdeväkivallan? Arvioidaan, että 20% parisuhteissa elävistä naisista on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa suhteessaan.
Jostain tutkimuksesta on jäänyt mieleen pieni yksityiskohta: naisten tekemää väkivaltaa ehkäisee parhaiten se, että turvakoteja on riittävästi tarjolla. Toisin sanoen: ennen kuin naiset ryhtyvät väkivallan tekijöiksi, he ovat itse olleet sen kohteina. Poliisi raportoi naisten tekemien väkivaltarikosten lisääntyneen ja raaistuneen.
Apua täytyy olla tarjolla uhrien lisäksi tekijöille ja palvelujärjestelmässämme tulee olla selkeät toimintaohjeet ja hoitokäytännöt lähisuhdeväkivaltaa kohdattaessa. Kaupungilla täytyy myös olla selkeä vastuutaho, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä lähisuhde- ja perheväkivaltaa.
Professori Suvi Ronkaisen mielestä suhteemme väkivaltaan on jollain tapaa deterministinen: pidämme sitä suomalaiseen elämään kuuluvana ja jotenkin vääjäämättömänä. Se on kuitenkin muutettavissa! Väkivallaton Tampere on mahdollinen.
